Tänään oli kiva ja leppoisa keskiviikko. Nukuin kyllä pommiin, mutta pulalt olivat valmiina kun pikkuinen tuli koulusta - ja pala taikinaa vielä hänelle leivottovaksi. Opettelee innolla korvapuustien käärimistä.
Saatiin pullat uunista, ärrä kävi syömässä oman osansa (jätän aina 3-4 puoliraaoiksi, kun tuo tykkää sellaisista) ja lähdettiin pyörälenkille järven ympäri.
Mukana oli naatit pariin geokätköön, poimittiin niitä matkalla ja pädyttiin Nekalan löytöliiteriin pyssyostoksille. Tuo käyttää synttärirahojaan lähinnä niihin. Tosin ei tuo esikoinenkaan tunnu olevan sen parempi rahankäyttäjä.
Yksi pohdittava aihe onkin se kuinka paljon raha-asioista on keskusteltava lasten ja minkä ikäisten kanssa. Periaatteessa lähden siitä, että lapsella on lupa olla lapsi eikä hänen tarvitse huolehtia perheen raha-asioissa - siitä riittääkö johonkin mitä hän haluaa vai ei, vaan aikuiset huolehtivat siitä. Toki ihan arjessa sanoitan jonkin olevan tarjouksessa, hyvän hintainen tai liian kallis - tai että tuohon ei ole varaa.
Olen myös tarkka siitä mikä ero on sanoilla "ei ole rahaa" ja "ei ole varaa".
vaan gätköjen jälkeen piipahdimme vielä Mokkalassa ja suunnittelin kylpyhuoneen pesua - se jäi odottamaan päivää parempaa. Tosin ylihuomenna tulee Eppu - ja hän mielellään valikoi kotityökseen kylpyhuoneen. Luultavasti siksi etät kylpyhuone on selkeä, yksi kokonaisuus joka on kohtuullisen helppoa saada kuntoon.
Juu, sisäoppilaitoselämästä huolimatta pitää kotonakin tehdä kotitöitä, vaikka välillä teini kuvitteleee etät koska hän on kotona vain 3pv viikossa ei hän sinä aikana sotke lainkaan.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Asemuseoon? No eikä!
Kasvatusfilosofiani on että tuoen lapsen kasvua häneksi itsekseen enkä pyri kasvattamaan lapsesta sellaista aikuista joka haluaisin olla tai joka toisintaa minun mielenkiinnonkohteita tai saavuttamattomia unelmiani.
Esikoisen kohdalla piti käydä itseni kanssa taistelu barbienukeista ja vaaleanpunaisesta hötöstä ja naismalleista mutta se oli lopulta paljon helpompi kuin tämän pienimmän kiinnostus aseisiin, sodankäyntiin ja natseihin.
No, omille ajatuksilleen on oltava uskollinen, ja minun tehtäväni on siis mahdollistaa hänelle oppiminen näidenkin suhteen ja ehkä suunnatta sitä - eikä vain antaa saada ryöppyä valtamedian ja mielikuvituksen saralta. Olemme siis käyneet museoissa ja näyttelyissä, en askartele tai osta aseita mutta hän voi itse valmistaa tai jopa ostaa omilla rahoillaan.
Eilen olimme menossa koulun jälkeen Kuhmoisiin Ase- ja varustelumuseoon. Retki oli oikein hauska: olin ottanut mukaan muutamia geokätköjä - etsimme ne ja teimme matkaa matkan itsensä vuoksi, ei kiireellä. Kohde oli kuitenkin selvillä ja prinzi kovin odotti sitä. Suuri oli harmitus kun museo oli kiinni eikä puhelimeen vastattu. Kävelin sitten viereselle taksiasemalle pienelle haastattelulle ja sieltä saatiinkin museonpitäjä kiinni. Yrittäjä oli ja muissa töissään - silti harmittaa vietävästi kun lähes sadankilometrin ajomatka suuntaansa eikä tarjolla ole kuin voivoi.
Pikkuisen mielen takaisin saamiseen meni hetki, mutta muutama kiva kätkö napattiin vielä matkalla. Kovasi hän odotti uimaan pääsyä kun pääsisimme perille, mutta olikin liian vaikeaa mennä toisen aikuisen kanssa uimaan, minun oli jäätävä keittämään iltapuuro. Uni tuli lapselle satumaisen nopeasti -ainakin hetkeksi. Yö olikin hiukan levoton ja aamukin takelteleva.
Esikoisen kohdalla piti käydä itseni kanssa taistelu barbienukeista ja vaaleanpunaisesta hötöstä ja naismalleista mutta se oli lopulta paljon helpompi kuin tämän pienimmän kiinnostus aseisiin, sodankäyntiin ja natseihin.
No, omille ajatuksilleen on oltava uskollinen, ja minun tehtäväni on siis mahdollistaa hänelle oppiminen näidenkin suhteen ja ehkä suunnatta sitä - eikä vain antaa saada ryöppyä valtamedian ja mielikuvituksen saralta. Olemme siis käyneet museoissa ja näyttelyissä, en askartele tai osta aseita mutta hän voi itse valmistaa tai jopa ostaa omilla rahoillaan.
Eilen olimme menossa koulun jälkeen Kuhmoisiin Ase- ja varustelumuseoon. Retki oli oikein hauska: olin ottanut mukaan muutamia geokätköjä - etsimme ne ja teimme matkaa matkan itsensä vuoksi, ei kiireellä. Kohde oli kuitenkin selvillä ja prinzi kovin odotti sitä. Suuri oli harmitus kun museo oli kiinni eikä puhelimeen vastattu. Kävelin sitten viereselle taksiasemalle pienelle haastattelulle ja sieltä saatiinkin museonpitäjä kiinni. Yrittäjä oli ja muissa töissään - silti harmittaa vietävästi kun lähes sadankilometrin ajomatka suuntaansa eikä tarjolla ole kuin voivoi.
Pikkuisen mielen takaisin saamiseen meni hetki, mutta muutama kiva kätkö napattiin vielä matkalla. Kovasi hän odotti uimaan pääsyä kun pääsisimme perille, mutta olikin liian vaikeaa mennä toisen aikuisen kanssa uimaan, minun oli jäätävä keittämään iltapuuro. Uni tuli lapselle satumaisen nopeasti -ainakin hetkeksi. Yö olikin hiukan levoton ja aamukin takelteleva.
maanantai 19. elokuuta 2013
Leppoisa ja tehokas päivä
Joskus tälläisiä päiviä: ihania omassa arkisuudessaan!
Aamulla oli Haahelo painunut töihin kunheräilin lasten kanssa, puuroa pienimäälle, viinirypäläiden voimalla meni alas ja ennen kouluunlähtöä vielä vääntö siitä onko puettava takki päälle vai ei. Onneksi viikossa meni jakeluun että koulussa ei esiinnytä maastovaatetuksessa.
Isommalle bussirahat kouraan ja pieni herkku reppuun ja sekin lähti.
Laittelin paikkoja kuntoon, tein hiukan töitä, suunnittelin viikon ruokalistaa ja pesin ruokapöydän takaisien ikkunan. Kun pikkuinen tuli koulusta ja söi välipalansa söin oman lunassalaattini samalla. Sitten Mokkalaan. Siellä oli kummityttö kiukuissaan mutta kehittiväthän nuo hyvän leikin siihen. Päällystin koulukirjat ja vaihdettiin kuulumisia. Lisää väkeä saapui ja tokaluokkalaiset tekivät läksynsä. Sitten kotiin ruoanlaittoon.
Kello oli hädin tuskin neljä ja pikkuinen oli kuolevinaan nälkään. Taisi oikeastikin olla nälkäinen, sillä söi hyvin kukkakaalimuusinsa ja karitsaa ja ilmoitti että ei aloitakaan partiota. No mikäs siinä, tulipahan aikaa ulkoilulle.
Pakkasin ämpärin, rätin ja roskiksen ja menimme keräämään autosta roskat ja pyyhkimään lasit ja vaihtamaan lampun. Juoksulenkille lähdössä olleet naapurinrouvat vaikuttivat olevan vaikuttuneita kun tein sen itse. Valistin heitä että Haahelo ei tuohon pysty enkä minäkään Haahelon läsnäollessa :P. No lopetellessani tuli Haahelo töistä (työpäivä n 12h) ja meni päiväunille
Pätkä lähti vielä leikkipuistoon ja tilasi iltapalan sinne, joten äitihän kiikutti... Kotona vielä vähän lisää ennen iltalääkkeitä ja -pesua.
Nyt tuo yrittää saada unta: alasti, ikkuna auki ja kylmä, märkä peitto päällään. Satiinilakanoissa. Minä yritän saada sen nukahtamaan että voisin mennä pesemään vessan loppuun.
Aamulla oli Haahelo painunut töihin kunheräilin lasten kanssa, puuroa pienimäälle, viinirypäläiden voimalla meni alas ja ennen kouluunlähtöä vielä vääntö siitä onko puettava takki päälle vai ei. Onneksi viikossa meni jakeluun että koulussa ei esiinnytä maastovaatetuksessa.
Isommalle bussirahat kouraan ja pieni herkku reppuun ja sekin lähti.
Laittelin paikkoja kuntoon, tein hiukan töitä, suunnittelin viikon ruokalistaa ja pesin ruokapöydän takaisien ikkunan. Kun pikkuinen tuli koulusta ja söi välipalansa söin oman lunassalaattini samalla. Sitten Mokkalaan. Siellä oli kummityttö kiukuissaan mutta kehittiväthän nuo hyvän leikin siihen. Päällystin koulukirjat ja vaihdettiin kuulumisia. Lisää väkeä saapui ja tokaluokkalaiset tekivät läksynsä. Sitten kotiin ruoanlaittoon.
Kello oli hädin tuskin neljä ja pikkuinen oli kuolevinaan nälkään. Taisi oikeastikin olla nälkäinen, sillä söi hyvin kukkakaalimuusinsa ja karitsaa ja ilmoitti että ei aloitakaan partiota. No mikäs siinä, tulipahan aikaa ulkoilulle.
Pakkasin ämpärin, rätin ja roskiksen ja menimme keräämään autosta roskat ja pyyhkimään lasit ja vaihtamaan lampun. Juoksulenkille lähdössä olleet naapurinrouvat vaikuttivat olevan vaikuttuneita kun tein sen itse. Valistin heitä että Haahelo ei tuohon pysty enkä minäkään Haahelon läsnäollessa :P. No lopetellessani tuli Haahelo töistä (työpäivä n 12h) ja meni päiväunille
Pätkä lähti vielä leikkipuistoon ja tilasi iltapalan sinne, joten äitihän kiikutti... Kotona vielä vähän lisää ennen iltalääkkeitä ja -pesua.
Nyt tuo yrittää saada unta: alasti, ikkuna auki ja kylmä, märkä peitto päällään. Satiinilakanoissa. Minä yritän saada sen nukahtamaan että voisin mennä pesemään vessan loppuun.
lauantai 17. elokuuta 2013
Sopimukset ja luotettavuus
Tänä viikonloppuna on Esikoinen matkustanut Helsinkiin Protun puistotapahtumaan ja päivä on ollut mitä mainioin. Hieno asia se. Olivat osallistuneet flashmob-tapahtumaan ja sitten tse juhlaan, ja jo junamatka muiden protulaisten kanssa oli ollut hauska.
Hiukan vaaka-laudalla oli koko matkaanlähtö, sillä minulta oli kysytty vain alustava lupa - ja sitten olikin jo ostettu ominluvin junalippu. En kuitenkaan lopulta hennonnut kieltää, lähinnä esikoisen iloisen ystävän vuoksi, kun yhdessä olivat lähdössä.
Tiesin puistotapahtuman kestävän klo 14-21, eikä minusta kahden 15-vuotiaan ole asiallista kulkea lauantai-iltana Helsingin keskustassa/ rautatieasemalla keskenään enää illalla, joten olin suunnitellut lähteväni autolla Helsinkiin sillä ystävän syntymäpäivät olivat samana päivänä. Näin olisi teinit päässeet kyydissä, säästäneet junalipun ja saaneet juhlia loppuun saakka kun olisin heidät hakenut.
En kuitenkaan lähtenyt sillä kustannukset olisivat olleet pöljät - maksaa kolme matkaa samaan suuntaa (2*junalippu + 1 automatka). Ilmoitin että takaisin on lähdettävä kuuden junalla - ja sehän ei teinille käynyt. Saimme neuvoteltua kompromissin: Serkkuni hakee teinit juhlasta klo 21 ja he yöpyvät hänen luonaan ja tulevat sunnuntaina päiväsaikaan kotiin junalla.
No mitäs tekevät teinit. Lähtevät puistotapahtumasta keskenään sompailemaan kohti itä-Hlesinkiä ratikalla ja metrolla, eivät neuvotelleet asiasta eivätkä tunnustaneet ennenkuin kysyin suoraan että hakiko serkkuni heidät. Tiedä sitten miten olivat selittäneet serkulleni asian - tuskin kertoivat että olivat luvatta liikenteessä.
Nyt sitten miettimään sanktiota...
Hiukan vaaka-laudalla oli koko matkaanlähtö, sillä minulta oli kysytty vain alustava lupa - ja sitten olikin jo ostettu ominluvin junalippu. En kuitenkaan lopulta hennonnut kieltää, lähinnä esikoisen iloisen ystävän vuoksi, kun yhdessä olivat lähdössä.
Tiesin puistotapahtuman kestävän klo 14-21, eikä minusta kahden 15-vuotiaan ole asiallista kulkea lauantai-iltana Helsingin keskustassa/ rautatieasemalla keskenään enää illalla, joten olin suunnitellut lähteväni autolla Helsinkiin sillä ystävän syntymäpäivät olivat samana päivänä. Näin olisi teinit päässeet kyydissä, säästäneet junalipun ja saaneet juhlia loppuun saakka kun olisin heidät hakenut.
En kuitenkaan lähtenyt sillä kustannukset olisivat olleet pöljät - maksaa kolme matkaa samaan suuntaa (2*junalippu + 1 automatka). Ilmoitin että takaisin on lähdettävä kuuden junalla - ja sehän ei teinille käynyt. Saimme neuvoteltua kompromissin: Serkkuni hakee teinit juhlasta klo 21 ja he yöpyvät hänen luonaan ja tulevat sunnuntaina päiväsaikaan kotiin junalla.
No mitäs tekevät teinit. Lähtevät puistotapahtumasta keskenään sompailemaan kohti itä-Hlesinkiä ratikalla ja metrolla, eivät neuvotelleet asiasta eivätkä tunnustaneet ennenkuin kysyin suoraan että hakiko serkkuni heidät. Tiedä sitten miten olivat selittäneet serkulleni asian - tuskin kertoivat että olivat luvatta liikenteessä.
Nyt sitten miettimään sanktiota...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)