Joskus tälläisiä päiviä: ihania omassa arkisuudessaan!
Aamulla oli Haahelo painunut töihin kunheräilin lasten kanssa, puuroa pienimäälle, viinirypäläiden voimalla meni alas ja ennen kouluunlähtöä vielä vääntö siitä onko puettava takki päälle vai ei. Onneksi viikossa meni jakeluun että koulussa ei esiinnytä maastovaatetuksessa.
Isommalle bussirahat kouraan ja pieni herkku reppuun ja sekin lähti.
Laittelin paikkoja kuntoon, tein hiukan töitä, suunnittelin viikon ruokalistaa ja pesin ruokapöydän takaisien ikkunan. Kun pikkuinen tuli koulusta ja söi välipalansa söin oman lunassalaattini samalla. Sitten Mokkalaan. Siellä oli kummityttö kiukuissaan mutta kehittiväthän nuo hyvän leikin siihen. Päällystin koulukirjat ja vaihdettiin kuulumisia. Lisää väkeä saapui ja tokaluokkalaiset tekivät läksynsä. Sitten kotiin ruoanlaittoon.
Kello oli hädin tuskin neljä ja pikkuinen oli kuolevinaan nälkään. Taisi oikeastikin olla nälkäinen, sillä söi hyvin kukkakaalimuusinsa ja karitsaa ja ilmoitti että ei aloitakaan partiota. No mikäs siinä, tulipahan aikaa ulkoilulle.
Pakkasin ämpärin, rätin ja roskiksen ja menimme keräämään autosta roskat ja pyyhkimään lasit ja vaihtamaan lampun. Juoksulenkille lähdössä olleet naapurinrouvat vaikuttivat olevan vaikuttuneita kun tein sen itse. Valistin heitä että Haahelo ei tuohon pysty enkä minäkään Haahelon läsnäollessa :P. No lopetellessani tuli Haahelo töistä (työpäivä n 12h) ja meni päiväunille
Pätkä lähti vielä leikkipuistoon ja tilasi iltapalan sinne, joten äitihän kiikutti... Kotona vielä vähän lisää ennen iltalääkkeitä ja -pesua.
Nyt tuo yrittää saada unta: alasti, ikkuna auki ja kylmä, märkä peitto päällään. Satiinilakanoissa. Minä yritän saada sen nukahtamaan että voisin mennä pesemään vessan loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti